Aromaattisten aineiden seremoniallinen ja terapeuttinen käyttö
Pyhiinvaelluspyhäköissä maailmanlaajuisesti aromaattisia aineita on käytetty henkisiin ja parantaviin tarkoituksiin yli 5000 vuoden ajan. Raamatun ja tekstin lähteet osoittavat, että niitä pidettiin välttämättöminä uskonnollisissa rituaaleissa muinaisessa Kiinassa, Intiassa, Persiassa, Egyptissä ja Kreikassa. Esimerkiksi hindulaisuuden varhaisimmat kirjoitukset, Vedat, käsittelevät useita satoja aromaattisia aineita ja koodaavat ne sekä liturgisia että terapeuttisia käytäntöjä varten. Samoin egyptiläiset käyttivät jo 3000 eKr. salaisia yrttien, suitsukkeiden ja öljyjen yhdistelmiä rukoillakseen jumalia, laajentaakseen henkistä tietoisuutta ja hoitaakseen erilaisia vaivoja. Kreikkalaiset (jotka saivat suuren osan esoteerisesta ja tieteellisestä tiedosta egyptiläisiltä) uskoivat, että eri tuoksujen ja fysiologisten ja psykologisten ongelmien välillä oli vastaavuutta. Erilaisia tuoksuja käytettiin ahdistuksen ja masennuksen hoitoon sekä taiteellisen luovuuden, meditatiivisen keskittymisen ja romanttisen rakkauden stimuloimiseen. Kirjoittaessaan aromaterapian muinaisesta tieteestä ja käytännöstä yksi tutkija selittää, että…
eteeristen öljyjen syvät terapeuttiset vaikutukset johtuvat muustakin kuin niiden miellyttävästä tuoksusta. Niillä on tärkeitä sähkömagneettisia ominaisuuksia ja värähtelyenergiaa, jotka virkistävät mieltä, sielua, kehon energiaa ja siten niiden toimintaa. Kun annetaan rauhoittavista tai masennuslääkkeistä tunnettuja öljyjä, vapautuu endorfiineja ja enkafaliineja (neurokemiallisia analgeetteja ja rauhoittavia aineita). Tämän ovat osoittaneet sairaalat Oxfordissa Englannissa, joissa laventelin, meiramin, geraniumin, mandariinin ja kardemumman eteeriset öljyt ovat korvanneet kemialliset rauhoittavat lääkkeet. Nämä ja muut öljyt rentouttavat ihmisiä, alentavat verenpainetta, lisäävät mielentarkkuutta, normalisoivat kehon toimintoja, vähentävät stressiä ja toimivat jopa afrodisiakkeina. (17)
Valitettavasti nykyinen tietämys aromaattisten aineiden hengellisestä ja terapeuttisesta käytöstä on haalea varjo syvällä antiikin tunnetusta. Vaikka tiedemiehet voivat osoittaa, että hajuaistimme on tuhansia kertoja terävämpi kuin muut aistimme ja että se on myös herkkä tuhansille erilaisille kemiallisille yhdisteille, he tietävät vähän muinaisten viisaiden tuoksua koskevasta käytännön viisaudesta. Tämä viisaus ei kuitenkaan ole täysin kadonnut. Nykyajan kävijät hindujen, buddhalaisten, kristittyjen ja muiden maiden pyhiinvaelluspyhäköissä ovat edelleen alttiina perinteisille aromaattisten aineiden yhdistelmille.