Pyhäkköä korostavien 'visuaalisten pyhien kirjoitusten' vaikutus
XNUMX-luvun pyhissä paikoissa vierailijat voivat katsella monia upeita taideteoksia veistoksia, mosaiikkeja, lasimaalauksia ja maalauksia. Pyhiinvaeltajille, jotka vierailivat pyhäköissä ennen nykyaikaa, tällaisia asioita ei pidetty vain taiteena. Sen sijaan ne olivat ensisijaisesti graafisia esityksiä, jotka palvelivat keskeisiä teologisia, narratiivisia ja inspiroivia tehtäviä. Esimerkiksi Euroopan suurten pyhiinvaelluskatedraalien lasimaalaukset ja veistokset kuvasivat kristillisen perinteen tarinoita ja etiikkaa. Samaan aikaan Etelä-Intian upeasti sisustetuissa temppeleissä kuvattiin jaksoja Ramayanasta ja Mahabharatasta, hindulaisuuden eeppisistä kertomuksista. Nämä taiteelliset esitykset tarjosivat visuaalisia pyhiä kirjoituksia ihmisille, joista monet eivät osaa lukea, ja ne voidaan ymmärtää myös ikkunoina, joiden kautta pyhiinvaeltajat voivat katsoa jumalallisiin ja myyttisiin ulottuvuuksiin.
Nykyajan ihmisten on lähes mahdotonta kuvitella näiden visuaalisten kirjoitusten valtavaa vaikutusta antiikin pyhiinvaeltajiin. Nykyään melkein kaikki ovat nähneet aikakauslehtiä, elokuvia tai televisiokuvia kaikilla paitsi syrjäisimmillä alueilla planeetalla. Mitä muita viestejä nämä tiedotusvälineet välittävätkin, ne osoittavat selvästi, että maailma on valtava paikka täynnä monenlaisia asioita. Jopa Keski-Afrikan köyhimmät talonpojat ja Borneon viidakoiden heimokansat ovat jonkin verran tietoisia tästä asiasta. Kuitenkin muinaisina aikoina hyvin harvat ihmiset, mukaan lukien kuninkaalliset, tunsivat mitään tai ihmisiä välittömän maantieteellisen alueensa ulkopuolella.
Kauppiaiden ja sotilaiden lisäksi, jotka matkustivat harvoin muutaman sadan mailin päähän kodeistaan, harvoilla muinaisilla ihmisillä oli syytä tai tilaisuutta matkustaa pitkiä matkoja ja kokea muita kulttuureja kuin omaansa. Lähes ainoan poikkeuksen teki pyhiinvaellusmatkojen tekeminen pyhille paikoille. Kun pyhiinvaeltajat jättivät pienet kylänsä syrjäiselle maaseudulle, he kävelivät viikkoja tai kuukausia kunnioitettuun pyhään paikkaan. Saavuttuaan määränpäähänsä he hämmästyisivät ensin pyhäkköä ympäröivästä kaupungista, sen koosta ja rakennusten määrästä, jotka kääpiöivät pienten kylien, joista talonpojat olivat kotoisin, kääpiöistä.
Silti hämmästyttävin hetki pyhiinvaeltajille koitti heidän saapuessaan pyhään paikkaan, jossa myytti ja kauneus esiintyivät ylivoimaisissa mittasuhteissa. Hämmästyttävän kauniit mosaiikit, upeasti valaistut lasimaalaukset ja hienosti muotoillut veistokset ja maalaukset kuvasivat legendoja jumaluuksista ja pyhimyksistä. Pyhiinvaeltajille oli lapsuudesta lähtien kerrottu heidän kulttuurinsa ja uskonnonsa myytit. Heidät siirrettiin taianomaisesti tuohon pitkään kuviteltuun myyttiseen valtakuntaan saapuessaan pyhäkköön. Tämän kokemuksen voima, joka erosi niin radikaalisti heidän tavallisesta elämästään (ja yhdessä muiden tässä luvussa käsiteltyjen tekijöiden kanssa), katalysoi heissä syvää kunnioitusta ja siten avoimuutta ihmeelliseen.